Ilmiöviisaus leviää – kokeneet kertovat

AVO2-hankkeen Toimikas on kokeillut ja edistänyt toiminnallisen ja aktiivisen oppimisen mallien toteuttamista opetuksessa. Hankekautena ilmiöpohjaisen oppimisen pedagogiikka on keskeisin kehittämiskohde.

Ilmiöpohjaisessa opetuksessa on muuhun integroivaan opetukseen verrattuna erityistä autenttisen oppimiskohteen rooli. Oppijat pyritään saamaan mahdollisimman hyvin mukaan jo suunnitteluvaiheessa. Suunnittelu onkin ilmiöpohjaisen opetuksen toteuttamisessa tärkeä ja keskeinen vaihe. Siihen liittyvää viisautta jaetaan ilmiöoppaan toisessa osassa: #ilmioppi – opas ilmiöpohjaisen opetuksen suunnittelijalle.

Voila_Capture 2015-02-19_02-31-19_ip

Oivalluksia oppimiseen -videolla Linda Saukko-Raudan kuvittama kertomus poikkeaa mm. ilmiöpohjaisen oppimisen oivalluksissa.

Oppimisen sitominen autenttiseen kontekstiin auttaa liittämään teoria ja omat havainnot toisiinsa. Ilmiöpohjainen työskentely tukee verkostoitumista, oppimisympäristöjen laajentamista ja yhteistyötä yli erilaisten rajojen. Opitaan ongelmanratkaisua, sisältöjen tuottamista ja sosiaalisia taitoja. Digitaalinen lukutaito kasvaa, sillä erilainen teknologian hyödyntäminen sopii ilmiöpohjaisuuteen. Blogit ja persoonalliset lopputyöt sekä niiden onnistunut esitteleminen koko koululle ilmiötapahtumassa kohottavat opiskelijan itsetuntoa ja lisäävät ilmaisutaitoja.

Ilmiöpohjainen opetus edellyttää opettajien yhteistyötä. Yhteisen ajan löytäminen on kipukohta, mutta muuten yhteistyö on koettu myönteisenä asiana. Näin luodaan myös uutta toimintakulttuuria kouluihin. Se, miten opettajat toimivat keskenään, heijastuu siihen, miten oppijat toimivat keskenään.

Kaurialan lukiossa on pitkään toteutettu ilmiöpohjaista opiskelua. Johannes Ojansuu kertoo:

Ristiriita, epäsuhta, särö, ihmettely ja uteliaisuus!

LIlmiö-aPajan toistapaaminen 27.11.apsi on luontainen ihmettelijä ja usein tuntuu, että lapsen uteliaisuus maailmaa ja sen isoja tai pieniä asioita ja ilmiöitä kohtaan on kyltymätön. Se että pysähdymme uteliaana ihmettelemään jotain asiaa, synnyttää meissä tarpeen oppia. Rohkenisin väittää, että aikuisen oppimisen tarpeen synnyttää ihmettelyä ja uteliaisuutta useammin epäsuhta, ristiriita tai särö – jonkin epämukavan tai epäsopivan havaitseminen. Unohdammeko siis varttuessamme kyvyn ihmetellä? Vai onko niin, että ihmettelemme ja sen jälkeen unohdamme? Ihmettelyn synnyttämä oppimisen mahdollisuus hautautuu arjen kiireeseen, siihen kun jo joku toinen asia valtaa mielen, tai ehkäpä pelkoon ihmetellä ”tyhmiä” asioita?

Ilmiö-aPajan toistapaamisen käynnistimme ekan tapaamisen tapaan. Ekalla kerralla esittäydyimme kertomalla, minkä taidon olimme lähiaikoina oppineet. Tällä kertaa jaoimme, mitä olimme pysähtyneet ihmettelemään viime aikoina.

Minä ihmettelin…

  • miten upottaa animaatio oppilaan työhön?
  • miten jollakulla voi olla ilmiömäinen kyky muistaa nimiä?
  • miten välkky pieni oppija voi olla, vaikka oppimisen tiellä onkin paljon esteitä?
  • lapsenlapsen kehitystä (miten taidokkaasti jo pieni vauva juttelee ja on kontaktissa, vaikkei hänellä ole vielä sanoja itseilmaisuun?)
  • miten mobiilisovellukset voivat saada oppijan (ja oppimisen) uuteen lentoon?
  • helsinkiläisiä ja heidän ”hiljaisuuttaan” (tuntemattomien seurassa)
  • miten voi muistaa kaiken, mitä pitäisi?
  • miten selvitä ilman nettiä?
  • miten työelämässä on niin kivaa?
  • tapaa, jolla opettajien täydennyskoulutusta järjestetään (usein opettajavetoista ja arjen työstä irroitettujen koulutusten siirtovaikutus opettajan työhön ja koulun arkeen?)
  • viimeaikojen hyviä kohtaamisia ja positiivista havahtumista ihmisten ”täysijärkisyyteen”
  • vakavaraisen kadunkulkijan ”kuplaa” ja havainnon synnyttämää ajatusten vyöryä
  • kansanopisto-opettajan moninaista työnkuvaa
  • miten pimeää tähän vuodenaikaan voikaan olla?
  • miksi 1,5-vuotias ei vain suostu nukkumaan (tahdonvoima unta vastaan)?

Mikä mahtava kokoelma ilmiöiden ituja! Ihmeteltävää ja tutkittavaa! Muisti, lapsuus, opettajan ja oppilaiden/opiskelijoiden oppiminen, tvt, erilaiset sosiaaliset tilanteet, vuorovaikutus, vuodenajat ja valonmäärän vaihtelu, työelämä jne.

Kysyttiinpä Annankadulla äänen myös Tampereen vesi-ilmiössä herännyt ihmetyksen aihe: miten vesi pysyy järvessä? Enpä kyllä minä ainakaan tiedä. Enkä olisi ehkä koskaan huomannut ihmetellä asiaa tai ehkä edes kehdannut kysyä ääneen? Lapsi huomasi. Ja uskalsi.

Toivottavasti muistamme antaa itsellemme ja oppijoillemme luvan, ajan ja paikan olla utelias ja ihmetellä. Miettiä ja kysyä ääneen ne kysymykset, jotka ihmetyksen aiheen kannalta ovat juuri ne olennaiset. Ne jotka auttavat oppimaan jotain uutta ja valaisevat kyseistä ihmetyksen aihetta – jos eivät heti ensi yrittämällä täydellä kirkkaudellaan, edes vähän kirkastaen.

Lisää aPaja-tapaamisen kuulumisia tulevissa postauksissa.

Lammin lukio harmaakivikirkon pyörteissä

IMG_2636

Lammin lukion ilmiöpohjainen hanke saatiin kunnialla maaliin lokakuun loppuun mennessä. Matkan varrella ehti sattua ja tapahtua, mutta lopputuloksena oli kuitenkin mukavasti onnistunut projekti. Kaikille työryhmässä mukana oleville kyseessä oli uusi asia, eli olimme kaikki ensimmäistä kertaa mukana ilmiöpohjaisen oppimisen hankkeessa. Erityisesti haasteita asetti aikataulu, koska hanketta oli jäljellä enää lokakuun loppuun asti. Ryhmä hyppäsi kuitenkin innokkaasti mukaan liikkuvaan junaan.

Lammin harmaakivikirkon valitseminen ilmiöpohjaisen oppimisen kohteeksi osoittautui kokonaisuutena erittäin onnistuneeksi. Hankkeen alkusuunnittelun ja materiaalien keräämisen (video, valokuvat, faktatiedot) jälkeen pääsimme nopeasti työstämään asioita eteenpäin.

TehostimIMG_2720me ryhmän työskentelyä töiden jakamisella. Osa ryhmästä kirjoitti tietoja kirkon historiasta ja arkkitehtuurista englanniksi. Yksi ryhmän jäsenistä suunnitteli ja laati kirkon historiasta aikajanan sekä kirkon alueen pohjakartan, joka toimii opasteena kävelykierroksella. Osa ryhmästä suunnitteli ja rakensi internetsivuja.
Yhtenä tavoitteena hankkeessa oli tvt-tekniikan monipuolinen hyödyntäminen ja tekemällä oppiminen. Pyrimme käyttämään projektissa erilaisia internetin välineitä, kuten esimerkiksi Googlen Drive –pilvipalveluita ja sen ryhmätyöominaisuuksia (tiedon ja materiaalin jakaminen ja työstäminen), Youtube –videopalvelua. Maksuton Blogspot –sivusto valikoitui lopulta hankkeen sivujen lopulliseksi alustaksi lähinnä sen hyvin toimivien mobiililaiteominaisuuksien ansioista.

Kokonaisuutena ryhmän tyLammiChurchöskentely sujui hyvin, vaikkakin tiukka aikataulu asetti haasteita. Työn edetessä jouduimme hieman karsimaan alkuperäisestä tavoitteesta. Tarkoituksena oli laatia kävelykierros sekä kirkon ulkopuolelta että sisäpuolelta. Projektin takaraja kuitenkin tuli vastaan ja jouduimme tyytymään pelkästään kirkon ulkopuoliseen kävelykierrokseen.
Lopputulos on nähtävissä internetin sivulla http://lammichurch.blogspot.fi/

Ryhmällä on jatkossa tavoitteena jatkaa projektia keväällä 2015 (sennuprojektin jatko) ja työstää kirkon sisäpuolinen kävelykierros valmiiksi. Tämän työstäminen ei ole enää suuri työ, koska ryhmällä on tämän syksyn projektin ansioista hyvin hallussa tarvittavat materiaalit ja välineet. Keväälle jäi myös kävelykierroksen (ja internetsivujen) lopullinen testaaminen mobiililaitteilla paikanpäällä.

Nähtäväksi jää, missä määrin Lammin lukio (ja Hakkalan koulu) ja Lammin seurakunta tulevat hyödyntämään sivustoa tulevaisuudessa.

Hankkeen päätavoitteet saavutimme kuitenkin hienosti. Erityisen laajaa käytännön hyötyä saimme tvt-tekniikan monipuolisesta hyödyntämisestä oppimisessa.

Janne Taanila

Työkumppanuus opetuksen suunnittelussa

Voila_Capture 2014-10-26_01-51-01_ip

Ilmiöopettamisen kurssilla opettajat pohtivat suunnittelun osa-alueita, kuten ajan löytämistä.

Kirjoitamme parhaillaan pientä opasta ilmiöpohjaisen oppimisen toteuttajille. Yksi luku käsittelee suunnittelua. Kun oppiainerajoja ylitetään, siirrytään myös yksin suunnittelusta yhdessä suunnitteluun. Millaisia kokemuksia sinulla on yhdessä suunnittelusta verrattuna yhdessä suunnitteluun? Tähän yhteissuunnittelun osaan olisi hyvä saada kokemuksia. Voit kommentoida tätä bloggausta jollakin kanavalla. Kokemukset olisivat tervetulleita.

Tällä hetkellä Suunnittelu-luvun johdanto kertoo näin:

Ilmiöpohjaisen oppimisen suunnittelussa on erityispiirteitä. Suunnittelua tehdään yhdessä opettajaparin tai -ryhmän kesken ja oppijoilla on oma roolinsa suunnittelussa. Suunnittelu kohdistuu oppimisprosessin kehysten ja tukijärjestelmien luomiseen, oppimisen infrastruktuuriin ja oppimisen mahdollistamiseen.

Perinteisissä oppimisprojekteissa on hyvin usein ollut selkeä päämäärä ja kuva siitä, millaisiin tuotoksiin tai toimintoihin oppiminen päättyy. Ilmiöoppimisessa oppimisen kohde ja oppimista edistävä työskentely nousevat keskeisiksi. Lopputulosta merkittävämpää on matka sitä kohti.

Opettaja on perinteisesti suunnitellut opetustyötä useimmiten yksin. Kun suunnittelutyötä avataan yhteiseksi, tarvitaan oman mielen sisällä tapahtuvan ihmpisiittisen suunnittelutaidon tuottamista kommunikoitavaan muotoon, eksplisiittiseksi. Koska yksin tehty suunnittelutyö on henkilökohtaista, työkumppanuus tällä alueella vaatii yhteisen ja jaetun työskentelyn taitoja ja valmiuksia.

Suunnittelutyöhön on kehitetty monilla aloilla hyviä menetelmiä, joista on apua myös opettajien yhteistyöhön. Erilaiset pedagogiset mallit antavat ryhtiä suunnittelutyölle. Kaikista tärkeintä on kuitenkin asenne: suhtaudu avoimin mielin toisten ideoihin ja kommentteihin, älä pelkää puolitekoisen esittelyä muille.

Yhdessä suunnitteluun kehittyy vähitellen omia työtapoja ja käytänteitä. Ensimmäisillä kerroilla on hyvä olla tietoinen suunnittelutyön luonteesta. Kun toinen puuttuu ideoihisi ja tekstiisi, se tuntuu aluksi oudolta, jopa harmittavalta. Myös toisen tekemään puolivalmiiseen on opittava puuttumaan. Vähitellen yhteistyötä opitaan puolin ja toisin arvostamaan. “En enää haluaisi tehdä yksin,” kommentoi kokemusten rohkaisema opettaja.

Oppimisen polku etenee vaihettain

Oppimisprosessin suunnittelu ajallisesti etenevänä prosessina vie pedagogista suunnittelua kohti systemaattisuutta. Hahmottamalla eri vaiheiden keskeisiä tavoitteita ja merkityksiä oppimisen etenemisessä, on mahdollista miettiä pedagogisen infrastruktuurin rakentumista. Ilmiöwebinaarien sarjan viidennellä tapaamisella keskityimme oppimisprosessin yleiseen vaiheistamiseen ja etenemispolkujen erilaisiin variaatioihin. Webinaarin aineistot löytyvät koostesivulta. Esityksen diat ovat saatavilla, samoin tallenne luento-osuudesta (20 min).

Minna Lakkalan diaesitys pedagogisesta infrastruktuurista vuodelta 2010 summaa hyvin tämän ajan oppimisen tavoitteita. Asiasisltöjen ohella on tärkeää oppia tietokäytänteitä ja yhteisöllisen työskentelyn taitoja. Kun työskentelyllä pyritään kokonaisvaltaiseen ja tavoitteelliseen oppimiseen, tarvitaan uudenlaista suunnittelua.Matka eli tuo oppimisen prosessi itsessään on merkittävä. Se vie edetessään myös tilanteisiin, joissa on tärkeää päivittää matkasuunnitelmaa. Oppimista ei voi siis kärkirjoitaa valmiiksi, mutta sen yleisiä puitteita voi kyllä suunnitella. Lakkala sumaa opettajalle kaksi keskeistä toimenpidettä: ”1. Koko oppimistilanteen perusrakenteiden suunnittelu ja toimintakäytäntöjen organisointi – pedagogisen infrastruktuurin rakentaminen (design) ja 2. Työskentelyn ohjaaminen ja asiantuntijatuen antaminen tilannekohtaisesti prosessin aikana (scaffolding).”

Tietosisällön palastelu sopiviin annoksiin on opettajalle tuttua suunnittelutyötä. Sen sijaan mahdollisten erilaisten etenemispolkujen tarjoaminen, ainerajojen ylittäminen ja prosessin ohjauksellisuus vaativat miettimistä. Ohjauksellisuudesta keskustellaan keskiviikona 22.10. webinaarissa (klo 14-15).

Kumulatiivisesti rakentuviin oppimisprosesseihin on viimeisen vuoden aikana Pekka Peuran opastuksella rakennettu yksilöllisen oppimisen polkua, jossa perusajatuksena on opetella asiakokonaisuus kerrallaan oppijan omaan tahtiin. Omatahtinen eteneminen on yksi mahdollisuus myös ilmiöpohjaisessa työskentelyssä. Peuran polusta ja sen pohjana olevasta mastery-learning -menetelmästä löytyy hyviä blogikirjoituksia Pekka Peuran Maot.fi-blogista. Toteutustavasta innostuneet opettajat vaihtavat ajatuksia, neuvovat toisiaan ja jakavat suunnitelmiaan Facebook-ryhmässä Yksilöllinen oppiminen ja oppimisen omistajuus. Kokemuksia löytyy nyt jo mm. äidinkielestä ja luonnontieteistä. Kannattaa kurkistaa mm. seuraaviin blogeihin: Open opas, Avoin äikkä, OBi! ja Eduhakkeri.

Erilaiset oppimisprosessin visualisoinnit auttavat oppijaa orientoitumaan. Keskustelimme webinaarissa siitä, miten siitä huolimatta, että opettaja on tehnyt perussuunnittelun, voitaisiin vielä yhdessä ryhmän kanssa keskustellen luoda joko yhteinen kuva siitä, mitä ollaan tekemässä tai jokainen oppija voisi työstää oman kuvansa. Näin oppijat voivat palauttaa mieleensä mahdollisia aiempia tietoja, opettaja saa tuntumaa näistä sekä aiheeseen liittyvistä mielikuvista, aihepiirin sanasto tulee tutuksia ja tulevaa matkaa valmistellaan, kuten muitakin matkoja.

Linda Saukko-Rauta on pitänyt vuonna 2012 JAMKissa hyvän luennon oppimisprosessin suunnittelusta verkko-opetuksessa. Luennolla hän esitteli tarinallisuuden hyödyntämistä. Luento (20 min) on edelleen katsottavissa, diat löytyvät SlideShare-palvelusta. Linda Saukko-Raudan esittelemät oppimisprosessin vaiheistamisen mallit ovat selkeitä: joko edetään yhtä matkaa tarinan vaiheesta toiseen (esimerkkitarinoiden avulla), moduloidun mallin kautta tai aloitetaan yhdessä, sitten hajaannutaan omille poluille ja lopuksi taas kokoonnutaan yhteen.

Aki Luostarinen on kirjoittanut auki monen vuoden ajan ilmiöpedagogin suunnittelutyötä. Hänen Sisäheitto-blogiin viime vuonna kirjoittamansa kuvaus ilmiötyöskentelyn suunnittelusta sisälsi hyvän rakennekaavion, josta webinaarilaiset pitivät. Vaiheiden ajallista kestoa ja erilaisten etappien sijaintia voi mietti aina tapauskohtaisesti. Jos esimerkiksi kyseessä on teoreettinen ja kognitiivisesti vaativa aihe, loppuyhteenvedon ajallista kestoa on hyvä venyttää, jotta tietorakenteitten muodostuminen ja aiheeseen syventyminen saa riittävästi aikaa. Akin ilmiöprosessin aikajana:

ilmic3b6n-jaksorakenne-2013
Keskustelutuokiossa webinaarin luento-osuuden jälkeen pohdittiin muun muassa sitä, miten monella erilaisella mallilla ilmiötyöskentelyä voi rakentaa. Pedagoginen mielikuvitus pääsee toteuttamaan itseään. Ideoiden parastaminen on paikallaan eli kannattaa kopioida hyvä idea ja parannella sitä, muokata omaan toteutukseen sopivaksi.

Maitiaisina kokeilimme Thinglink-palveluun toteutettua testireittiä: Thinglinkiin voi ladata pohjakuvan, jonka päälle voi kiinnittii linkkeinä avautuvia sisältöjä, kuten tekstiä, dokumentteja, linkkejä, videoita, ääntä. Upotetuttujen sisältöjen pisteet tulevat näkyville, kun hiirtä liikuttaa kuvan päällä. Ilmiötyöskentelystä voi tehdä vaikka kartan tai pelilaudan. Etenemiseen voi miettiä erilaisia sääntöjä: joko sovitut reitit, yhteinen eteneminen tai yksilölliset polut. Testikuva on avattu niin, että käyttäjät voivat lisätä omia sisältöjä. Thinglink on oletuksena sellainen, että vain kuvan lataaja voi lisätä sisältöä kuvan päälle. (On muuten suomalainen somepalvelu.)

Menetelmillä puhtia suunnitteluun ja ryhtiä opiskeluun

Menetelmät ovat tilanteesta toiseen sopivia pieniä tai suuria muotteja, joiden avulla voi sekä suunnitella opetuksen toteuttamista (oppimisprosessi ja oppimistehtäviä) että toteuttaa oppimistuokioita. Ilmiöwebinaarien sarjan neljännellä tapaamisella keskityimme menetelmiin. Webinaarin aineistot löytyvät koostesivulta. Esityksen diat ovat saatavilla, samoin tallenne luento-osuudesta (tällä tallenteella teknisen kömmähdyksen vuoksi diat eivät liiku, yritän ehtiä tekemään uuden nauhoituksen).

Mikä on menetelmien ja pedagogisten mallien suhde? Moniin pedagogisiin malleihin kuuluu menetelmäsuosituksia. Menetelmät ovat yleisiä toimintakaavoja ja niitä voi soveltaa asiayhteydestä toiseen. Menetelmillä voidaan vahvistaa tiettyjä oppimisen metataitoja. Ne myös auttavat hallitsemaan tilannetta ja ryhmää. Pedagoginen malli on koko oppimisprosessia suuntaava iso viitekehys. Menetelmät ovat työtapoja, joilla voidaan edistää pedagogisen mallin sisältämiä tavoitteita.

Taitavilla pedagogeilla on takataskussaan valikoima hyviä menetelmiä, mutta puhutaanko meillä kuitenkin opetuksen yhteydessä liian vähän menetelmistä? Perustuuko opettajan oppaiden suuri suosio siihen, että niissä on ohjeisiin upotettuna laaja valikoima valmiiksi sovellettuja menetelmiä?

Omaa opetustaan suunnitteleva opettaja ei tarvitse oman ajattelunsa ja tuttujen työtapojensa kanssa erityisiä suunnittelumentelmiä. Nämä tulevat kuitenkin ajankohtaisiksi silloin, kun suunnittelutyötä tehdään yhdessä muiden opettajien tai oppijaryhmän kanssa. Suunnittelumenetelmiä on kehitetty valtavat määrät pelisuunnittelun puolella, koska pelialalla suunnittelua tehdään moniammatillisissa tiimeissä. Menetelmillä nopeutetaan ja jämäköitetään suunnittelua. Suunnittelun eri vaiheisiin on myös erilaisia menetemiä. Pelisuunnittelumenetelmät sopivat usein sellaisenaan tai kevyestin muunnettuna opetuksen suunnitteluun. Näitä menetelmiä löytyy internetistä esimerkiksi hakusanoilla ’game design methods’ tai ’game design techniques’.

Osallistuin viime joulukuussa Online Educa Berlin -konferenssissa oppimisen yhteisöllisen suunnittelun työpajaan. Sitä vetänyt tukijatiimi oli kehittänyt opetuksen suunnittelujärjestelmän, jossa suunnittelu aloitettiin rakenteellisella tasolla: mietittiin opintojakson keskeiset vaiheet ja ryhmän toiminnan muodot jokaisessa vaiheessa. Suunnittelua ei aloitettu sisällöillä. Työpajaa vetänyt professori Yannis Dimitriadis Valladolidin yliopistosta Espanjasta korosti, että suunnittelun alussa pitäisi nousta ylemmälle abstraktiotasolle miettimään, että opintojakson työskentelyn rakenne. Vasta, kun työskentelyn rakenne on kunnossa, on sisältöjen lisäämisen aika. Visualisoinnin avulla suunnitelmista tulee havainnollisia ja kommunikoitavia, niitä voidaan arvioida ja kehittää pedagogiyhteisössä ja mikä myöskin erittäin merkittävää, niitä voidaan jakaa ennen sisältöjen sijoittamista eli sama rakenne voi toimia sopivasti muokaten useilla kursseilla eri oppiaineissa. Näin päästään kiinni yhteisölliseen pedagogiseen suunnitteluun ja muotoiluun. Lisää kyseisestä työpajasta blogikirjoituksessani.

Aalto-yliopistolla on Tarmo Toikkasen johdolla kehitetty toimivaksi todettu yhteisöllisen suunnittelun menetelmäkokonaisuus, Edukata. Siitä on pian tulossa suomenkielinen ohjekirja. ITK-konferenssissa viime keväänä järjestettiin Edukata-työpaja. Oppimaisema.fi -palvelusta löytyy yhden Edukata-työpajan tuotoksia.

Menetelmistä on iloa myös oppimistuokioitten ja oppimistehtävien toteuttamiseen. Nuorisotyötä tehneet ovat tottuneet käyttämään erilaisia menetelmiä, joilla saadaan isojenkin ryhmien toimintaan jäntevyyttä. Ryhmäytyminen ja erilaisten tavoitteiden saavuttaminen onnistuu hyvien menetelmien avulla. Poimin kotikirjastostani vinkiksi kaksi hyvää menetelmäopasta: partiolaisten Laumanjohtajan käsikirjan ja Ilpo Vuorisen Tuhat tapaa opettaa.

Menetelmät auttavat esimerkiksi:

  • orientoimaan oppimiseen
  • ryhmäytymiseen
  • harjoittelemaan tarvittavia taitoja
  • organisoimaan yksilöllistä ja yhteisöllistä työskentelyä
  • keräämään havaintoja, ideoimaan, käsittelemään tietoa
  • tuottamaan näkyväksi ajattelua, tiedonkäsittelyä, ryhmäprosessia, työskentelyn tuloksia.

Pari hyvää vinkkiä menetelmien etsijälle:

  • Teknologialla tuettuun opiskeluun löytyy monipuolinen teos Tec-Variety (Elaine Khoo & Curtis J. Bonk, ladattavissa maksutta verkosta), joka keskittyy mottivoiviin aktiviteetteihin.
  • Yhteisölliseen tiedon tuottamiseen liittyviä menetelmiä löytyy suuri määrä Knowledge Sharing -wikistä.

Lopuksi kokeilimme webinaarissa vielä yksinkertaista menetelmää eli sana-assosiaatiota. Työskentely-ympäristönä käytimme AnswerGardenia, jota voi käyttää ilman kirjautumista. AnswerGardenissa on muutama eri tyyppinen työskentelymuoto. Vastaajat voivat kirjoittaa 20-merkin vastauksen esitettyyn kysymykseen. Sanojen kerääminen on hauska tapa aloittaa jonkin aiheen käsittely. Mielikuvat ja mielleyhtymät antavat sillan opettajan ajattelusta oppivan ryhmän ajatteluun.

Voila_Capture 2014-10-16_12-26-52_ap

Heittäydy oppimaan eli roolipelin taikaa

Autenttisiin tilanteisiin ei aina pääse konkreettisesti paikalle. Onneksi ihmisellä on korvaava apuneuvo eli mielikuvitus. Kykymme eläytyä tarinoinoihin on eräs väylä, jonka hyödyntäminen tuottaa vahvoja muistijälkiä. Tämän päivän ilmiöwebinaarissa pelillisen oppimisen maailmaa kokeiltiin yhdessä. Aiheeseen johdattivat Samuli Turunen ja Heikki Koponen Otavan Opistolta. Webinaarituokion aineistot löytyvät koostesivulta, kohdasta kaksi: diat, luento-osuuden tallenne ja linkki Otavan Opiston tuella kehitettyyn Forge & Illusion roolipelikirjastoon.

Voila_Capture 2014-10-13_10-05-14_ipRoolipeli ja simulaatio ovat lähellä toisiaan. Pelillisyyteen kuuluu heittäytyminen ja uppoutuminen. Pelin aikana, vaikka kyse olisi tarinan ja mielikuvituksen voimin loihditustusta simulaatiosta, osallistuja kokee omakohtaisesti asioita, sekä kognitiivisesti että emotionaalisesti. Kokemus kuljettaa kohti syvempää ymmärtämistä. Oppimisen kohteena olevia asioita on kyettävä soveltamaan vastaan tulevissa tilanteissa.

Webinaarin osallistujajoukolla pääsimme kokeilemaan roolipelaamista. Kohteena oli Suomen historian dramaattinen aika, toinen maailmansota. Webinaarissa pelaaminen toteutettiin hyvin yksinkertaisella menetelmällä: pelinjohtaja keskusteli vuorotellen osallistujien kanssa. Jokaiselle oli varattu tietty rooli. Pelinjohtaja esitteli tilanteen. Jotain erikoista tapahtui. Osallistujalta kysyttiin tilanteessa: Mitä teet? Osallistuja ehdotti roolistaan käsin, miten hän toimii. Pelinjohtaja kuljetti tilannetta eteenpäin. Jos keskustelu eteni tienhaaraan, pelinjohtaja esitti terminaattorikysymyksen, jolla ratkaistiin, kumpi vaihtoehto tienhaarassa voitti. Terminaattorikysymykset olivat erilaisia toisen maailmansodan tapahtumiin liittyvää sanastoa. Jokaisen kohtauksen roolipelaaminen tällä tavalla kesti muutaman minuutin.

Osallistuja kommentoi pelituokion jälkeen: ”Kaikista vaikuttavinta oli juuri se, että pelattiin vain kuulon avulla. Se tavallaan sulki kaiken muun pois ja oli yllättävän helppo keskittyä tarinaan. Paljon heräsi ideioita tämän myötä.”

Historia tarjoaa paljon mielikuvitusta ruokkivia tilanteita, joihin voi rakentaa pelitarinoita. Pelinjohtajan on kyettävä keksimään peliä kuljettavaa palautetta pelaajan siirtoihin. Heikki Koponen kertoi, että joskus joutuu improvisoimaan myrskypilven ja salamointia, jolla vaiennetaan peliä häiritsevä osallistuja joksikin aikaa. Kuitenkin yleensä pelitarina vie mukanaan ja nuoriso toimii roolista käsin. Pidemmän roolipelituokion jälkeen on tärkeää pysähtyä yhdessä purkamaan tilanne. Samalla, kun päästetään irti roolista, koettu ja opittu ankkuroituu aiempiin muistirakenteisiin.

Samuli Turunen oli kokeillut maahanmuuttajaopiskelijoitten kanssa kuvitteellista työhaastattelua simuloidun roolipelin tyylillä. Hän kertoi, että niin haastattelijat kuin haastateltavat jännittivät. Haastattelutilanteen hyötynä oli jännityksen kohtaaminen. Todellisessa tilanteessa osallistujilla on jo yksi vastaava kokemus takanaan, mikä auttaa hahmottamaan ja suunnittelemaan haastattelua ennakolta. Ehkä jännityskin vähenee.

Voila_Capture 2014-10-13_10-05-51_ipWebinaarin osallistujat keksivät useita mahdollisuuksia soveltaa koetun kaltaista roolipeliä opetukseen. Terminaattorikysymyksiin vastanneet (ja sivustakuuntelijat samoin) huomasivat, miten hyvin kysytyt sanat painuivat mieleen – erityisesti, jos vastaus oli väärä. Tarinan luoma kuvitus auttoi kytkemään vieraan sanan oikeaan käsiteavaruuteen. Minä muistan nyt hyvin, mikä on kasapanos ja mihin sitä käytetään.

Roolipelit ovat hyvä esimerkki suositusta pelimuodosta, jossa kilpailu ei ole keskeisin pelin elementti. Hyvä esimerkki taidokkaasti rakennetusta simulaatio-roolipelistä on TAT:in Yrityskylä, joka on 6-luokkalaisille suunnattu yhteiskunnan, työelämän ja yrittäjyyden oppimiskokonaisuus.

Roolipelissä käsikirjoittaminen on suuri työ, mutta verkosta löytyy monenlaisia pelejä. Forge & Illusion -pelikirjastossa on myös julkaistu useita pelejä, joiden PDF-tulosteet ovat saatavilla ilmaiseksi. Myös esimerkiksi näitä pelejä voi maksutta ladata käyttöön:

Lisävinkkinä vielä jälkikäteen: Tulossa kirja Oppiminen pelissä – Pelit, pelillisyys ja leikillisyys opetuksessa. Kirjan ovat toimittaneet Leena Krokfors, Marjaana Kangas ja Kaisa Kopisto. Kirjan aiheita käsiteltiin myös elokuun 2014 lopulla YLE Radio 1:n Tiedeykkösen ohjelmassa Pelillisyys oppimisessa: mahdollisuudet ja haasteet, jossa yksi kirjan kirjoittajista, Olli Vesterinen, oli vieraana.