Ristiriita, epäsuhta, särö, ihmettely ja uteliaisuus!

LIlmiö-aPajan toistapaaminen 27.11.apsi on luontainen ihmettelijä ja usein tuntuu, että lapsen uteliaisuus maailmaa ja sen isoja tai pieniä asioita ja ilmiöitä kohtaan on kyltymätön. Se että pysähdymme uteliaana ihmettelemään jotain asiaa, synnyttää meissä tarpeen oppia. Rohkenisin väittää, että aikuisen oppimisen tarpeen synnyttää ihmettelyä ja uteliaisuutta useammin epäsuhta, ristiriita tai särö – jonkin epämukavan tai epäsopivan havaitseminen. Unohdammeko siis varttuessamme kyvyn ihmetellä? Vai onko niin, että ihmettelemme ja sen jälkeen unohdamme? Ihmettelyn synnyttämä oppimisen mahdollisuus hautautuu arjen kiireeseen, siihen kun jo joku toinen asia valtaa mielen, tai ehkäpä pelkoon ihmetellä ”tyhmiä” asioita?

Ilmiö-aPajan toistapaamisen käynnistimme ekan tapaamisen tapaan. Ekalla kerralla esittäydyimme kertomalla, minkä taidon olimme lähiaikoina oppineet. Tällä kertaa jaoimme, mitä olimme pysähtyneet ihmettelemään viime aikoina.

Minä ihmettelin…

  • miten upottaa animaatio oppilaan työhön?
  • miten jollakulla voi olla ilmiömäinen kyky muistaa nimiä?
  • miten välkky pieni oppija voi olla, vaikka oppimisen tiellä onkin paljon esteitä?
  • lapsenlapsen kehitystä (miten taidokkaasti jo pieni vauva juttelee ja on kontaktissa, vaikkei hänellä ole vielä sanoja itseilmaisuun?)
  • miten mobiilisovellukset voivat saada oppijan (ja oppimisen) uuteen lentoon?
  • helsinkiläisiä ja heidän ”hiljaisuuttaan” (tuntemattomien seurassa)
  • miten voi muistaa kaiken, mitä pitäisi?
  • miten selvitä ilman nettiä?
  • miten työelämässä on niin kivaa?
  • tapaa, jolla opettajien täydennyskoulutusta järjestetään (usein opettajavetoista ja arjen työstä irroitettujen koulutusten siirtovaikutus opettajan työhön ja koulun arkeen?)
  • viimeaikojen hyviä kohtaamisia ja positiivista havahtumista ihmisten ”täysijärkisyyteen”
  • vakavaraisen kadunkulkijan ”kuplaa” ja havainnon synnyttämää ajatusten vyöryä
  • kansanopisto-opettajan moninaista työnkuvaa
  • miten pimeää tähän vuodenaikaan voikaan olla?
  • miksi 1,5-vuotias ei vain suostu nukkumaan (tahdonvoima unta vastaan)?

Mikä mahtava kokoelma ilmiöiden ituja! Ihmeteltävää ja tutkittavaa! Muisti, lapsuus, opettajan ja oppilaiden/opiskelijoiden oppiminen, tvt, erilaiset sosiaaliset tilanteet, vuorovaikutus, vuodenajat ja valonmäärän vaihtelu, työelämä jne.

Kysyttiinpä Annankadulla äänen myös Tampereen vesi-ilmiössä herännyt ihmetyksen aihe: miten vesi pysyy järvessä? Enpä kyllä minä ainakaan tiedä. Enkä olisi ehkä koskaan huomannut ihmetellä asiaa tai ehkä edes kehdannut kysyä ääneen? Lapsi huomasi. Ja uskalsi.

Toivottavasti muistamme antaa itsellemme ja oppijoillemme luvan, ajan ja paikan olla utelias ja ihmetellä. Miettiä ja kysyä ääneen ne kysymykset, jotka ihmetyksen aiheen kannalta ovat juuri ne olennaiset. Ne jotka auttavat oppimaan jotain uutta ja valaisevat kyseistä ihmetyksen aihetta – jos eivät heti ensi yrittämällä täydellä kirkkaudellaan, edes vähän kirkastaen.

Lisää aPaja-tapaamisen kuulumisia tulevissa postauksissa.

Mainokset

Harrastusilmiön alkuaskelet

Samassa asennossa kaksi tuntia istuttuani mietin kiirettä, ikää, aikaa, oloani, terveyttä ja sitä, miten ylipäätään voin. Hyvinvointi. Sehän kuulostaa jo sanana varsin positiiviselta. 

Pohdin samalla tarvettani aina ottaa kaikki asiat vähän liiankin tavoitteellisesti, ja lupasin siinä samassa heittäytyä hieman uusille urille. Valitsin itselleni hupimielessä ja määrättömäksi ajaksi oman keski-iän kriisittömän harrastusilmiön. Ja se olkoon hyvinvointi. 

Ensimmäinen harjoitus ilmiöni äärellä oli tutustua hyvinvointi-mielleyhtymiini reippaalle tahdilla (koska kiire ei hävinnytkään mihinkään). Päätin kuitenkin heti tehdä jotain täysin toisin kuin ennen. 

Hyvinvointi1

Twister sai kenties aivotkin liikkeelle.

Listafanaatikkona pakotin itseni jättämään laitteet ja jopa kynätkin kokonaan syrjään. Annoin itselleni viisi minuuttia aikaa kasata hyvinvointiini liittyviä mielleyhtymiä esinein edustettuina. Monta tavaraa en ehtinyt vielä paikalle talon eri kolkista nappaamaan, mutta osuvaa oli ainakin alustan valinta. Hyvinvointiin kun minulla liittyvät liikkuminen, yhdessäolo ja nauraminen, joten alustana toimi mitä parhaiten Twister-matto.

Kiinnostavaa toki on nyt se, miten ilmiööni nyt lähden sukeltelemaan. Löydänkö omaa hyvinvointiani tukevia rakenteita, keksinkö keinoja parantaa muiden hyvinvointia, parannanko omia huonoja tapojani, kartoitanko tämän päivän terveyslehtien tilan, laitanko kohta entistä maukkaampaa ruokaa vai parhaimmillani: opinko omasta tavastani ajatella jotain uutta?    

 

Mitä pihlaja kertoi minulle?

Digitaalisen tarinankerronnan välineitä on monenlaisia. Ajattelin kokeilla Vine-videota, sen kun saa mukaan nettisisältöjen kaappariin, jota juuri virittelen (Tagboard). Vinen kanssa tehdään muutaman sekunnin videoita, jotka pyörivät silmukkana. Harjoitelmani on kömpelö. Menin pihapihlajan luokse kuvaamaan. Vine-videot ovat aika ärsyttäviä, mutta joskus ärsytys voi laukaista ajatusketjuja tai kääntää havainnoimaan jotain, mikä muuten olisi mennyt ohi.

pihlajahelmetSiinä pihlajan äärellä tuli mieleen paljon asioita. Pihlaja on esteettinen. Se inspiroi kuvaamaan ja piirtämään. Pihlaja on osa ekosysteemiä. Tänä vuonna se ruokkii minun lisäkseni lintuja ja paljon muitakin pieniä eliöitä. Pihlaja on kasvi, puu. Sillä on sukulaisia, oma vuodenkiertonsa, sillä on solukkoja, joista muodostuu puuorganismi. Pihlajalajikkeita on paljon. Tältä kylältä on kerätty aikoinaan Chymokselle Lappeenrantaan kettukarkkeihin pihlajanmarjoja. Sorbus oli eräs pihlajan olomuodoista. Pihlaja ei kelpaa rakennuspuuksi, mutta millaista puuta pihlaja oikeastaan on käsityöläisen käsissä? Pihlajalla on ollut vuosisatoja merkitystä suomalaisessa kulttuurista. Miksi sitä sanotaan pyhäksi puuksi?

Nyt piti jo kurkistaa Wikipediaan. Pihlaja on hyvin mielenkiintoinen puu. Joka täällä meillä on oikeastaan pihjala, niin että joudun aina ääntämistä ja oikeinkirjoitusta tankkaamaan.

Näen mielessäni suuren miellekartan, jonka keskellä on punaisia marjoja notkuva pihlaja. Se kertoo luonnosta, ihmisen ja luonnon suhteesta, suomalaisuudesta, kotiseudustani ja minusta itsestäni. Jos ottaisin itselleni tämän ilmiösyksyn kunniaksi pihlajateeman. Kaiken tietopainotteisen rinnalle käden taitoja. Niinpä tein ensimmäiset pihlajahelmeni.