Ilmiöopiskelu haastaa ja palkitsee

Otavan Opiston verkkosivuilla 24.11.2017 julkaistu juttu itentiteetti-ilmiökurssilta, kirjoittaja Jenni Linturi.

Syyslukukauden ensimmäisessä ilmiössä käsiteltiin identiteettiä. Ilmiökurssia ohjasivat Anne Rongas ja Tiina Liimatainen. Ilmiöön osallistui 11 opiskelijaa. Lopputöissä käsiteltiin niin äitiyden ja ammatinvaihdoksen vaikutusta identiteettiin kuin identiteetin ilmenemistä eri ikävaiheissa käytettyjen juhlavaatteiden kautta.

Juhlavaatteet ovat osa identiteettiä. Kolme valkoista mekkoa Jessie Sundbladin portfoliossa.

Ilmiöopintoihin ensimmäistä kertaa osallistuvien Nea- Mari Jaatisen ja Saara Limnellin sekä ilmiökonkari Jussi Suomisen mieliin identiteetti-ilmiöön osallistuminen jätti positiivisen muiston.

Ilmiöopiskelusta suuntaa opintoihin

Ilmiöopintoihin on yhtä monta tietä kuin opiskelijaa. Näin myös identiteetti-ilmiössä. Jaatinen päätyi opintokokonaisuuteen opettajan suosituksen takia kun taas Limnellin identiteetti-ilmiöön toi mielenkiintoinen aihe.

Haluan opiskella psykologiaa ja identiteetti on iso osa sitä, hän toteaa.

Toisin kuin Jaatisella ja Limnellillä Suomisella oli tarkka käsitys ilmiöopiskelusta etukäteen, sillä hän oli osallistunut aiemmin Myytit ja mytologia –ilmiöön. Sysäyksen ilmiöopiskeluun antoi Tarja Varpasen vetämä luovan kirjoittamisen tori.

Torilla Tarja kertoi minulle Myytit ja mytologia- ilmiöstä ja ehdotti, että voisin osallistua siihen. Päätin sitten osallistua siihen kokeilumielessä ilman sen kummempia tavoitteita.

Suomisen tapauksessa osallistuminen ilmiöön kannatti, sillä Myytit ja mytologia- ilmiö antoi sysäyksen, joka johti identiteetti-ilmiöön osallistumiseen.

Ilmiöt tuovat vapautta opiskeluun

Vaikka tie ilmiöopintoihin on jokaisella oma, on yksi asia, josta Limnell, Jaatinen ja Suominen ovat yhtä mieltä: Ilmiöissä opiskelu tuo opintoihin vapautta ja luovuutta. Kun oppiaineiden rajat eivät rajoita opiskelua, itseään on helpompi toteuttaa.

Hampaat irvessä ei ole pakko puurtaa esseen eteen aiheesta, joka ei vähääkään kiinnosta, Limnell toteaa. – Aiheen voi valita itse oman mielenkiinnon mukaan ja työstää sitä juuri niin laajasti kuin itse haluaa.

Parhaimmillaan vapaus tuottaa näkökulmien runsautta ja ilmiössä tulee oppineeksi kuin huomaamattaan asioita, joita ei ole lähtökohtaisesti ryhtynyt opiskelemaan.

Kun muut käsittelevät aihetta eri näkökulmasta saa asiasta laajan tietämyksen ilman että itse täytyy tehdä töitä niin valtavasti, Limnell kertoo.

Vapaus tuo vastuuta

Vaikka vapaus on Suomisesta, Limnellistä ja Jaatisesta ilmiöopiskelun suola, eivät he kiistä sitä, etteikö vapaus välillä myös ahdistaisi. Vapaus valita tuo paitsi vastuuta vie myös aikaa. Vapaus vaatii opiskelijalta nimittäin kykyä tehdä omia päätöksiä.

Haastavinta on tuotoksen aiheen rajaaminen ja aikataulussa pysyminen, Suominen kertoo. – Haastavaa on myös tiedon etsiminen ja suodattaminen. Tietoa joutuu etsimään monesta eri lähteestä ja eri aihepiireistä.

Erityisen paljon vastuunkantoa Limnellin mielestä tarvitaan kunkin ilmiön alkumetreillä.

Haastavinta ilmiötyössä on alkuun pääseminen, hän kertoo. – Se mielenkiintoisen aiheen valinta ja se minkälaisen työn haluaa tehdä.

Motivaatiota etsimässä

Joskus aloittamisen vaikeus on jopa niin suuri, että osallistumista joutuu harkitsemaan pitkään.

Ennen minusta tuntui, ettei minulla ole aikaa ilmiöpohjaiseen oppimiseen ja että osallistuminen ilmiöpohjaiseen oppimiseen saattaisi hidastaa opintojani, Suominen toteaa.

Suominen löysi kuitenkin rohkeuden osallistua ilmiöön, ja motivaation. Toisin kuin tavallisilla kursseilla motivaatioksi ei noussut nopeus ja helppous vaan itse oppisisältö.

Ilmiökursseilla, joilla olen ollut mukana, on ollut enemmän ja syvällisempää keskustelua kuin muilla kursseilla. Kursseilla ei ole ollut niin paljon arvioitavia tehtäviä kuin muilla nettilukion kursseilla ja tehtävät ovat olleet erilaisia.

Vaikka alkuun pääseminen ja oman motivaation löytäminen voi olla vaikeaa, sen ylläpito onkin Suomisen mielestä helppoa.

Opiskelumotivaatio ilmiöpohjaisessa oppimisessa on paljon korkeammalla kuin muissa opiskelumuodoissa.

Ilmiöissä kukaan ei jää yksin

Vaikka vapaus tuottaa välillä työtä eikä täysin ilman ahdistusta aina selviä, Suominen, Limnell ja Jaatinen ovat tyytyväisiä saamaansa tuen määrään.

Aluksi ihmettelin ilmiöön kuuluvien verkkotapaamisien runsautta, mutta ne olivatkin todella tarpeen, varsinkin alussa.

Kohtaamisten ei aina tarvitse olla mitään suurta ja ihmeellistä, vaan läsnäolo ja osallisuus syntyy pienistä yhteisistä tapahtumista. Limnell esimerkiksi mainitsee isoksi plussaksi lyhyet teemaan sidotut luennot.

Tapahtumissa ja kohtaamisissa tutustuu myös muihin ilmiöopiskelijoihin. Suominen mainitsee vertaistuen yhdeksi ilmiöopiskelun hyviksi puoliksi. Toisin kuin ryhmäkursseilla ja non stop- kursseilla ilmiöopinnoissa suhde muihin opiskelijoihin muodostuu läheiseksi.

Lisää tilaa ilmiöille

Niin Suomisen, Limnellin kuin Jaatisenkin kokemus identiteetti-ilmiöstä ja ilmiöopiskelusta ylipäätään on positiivinen.

Suominen ja Jaatinen aikovat osallistua tuleviin ilmiöihin. Limnellin kohdalla aineopiskelijaksi siirtyminen rajaa tulevaisuudessa ilmiöopiskelun pois. Limnel voi aineopiskelijaksi siirryttyään edelleen osallistua ilmiöihin, mutta jos hän haluaa osallistumisesta virallisen arvioinnin ja kurssimerkinnän todistukseen, on hänen maksettava niistä.

Siirryin juuri aineopiskelijaksi, joten seuraava ilmiön ilmiökurssisuorituksen saaminen olisi minulle maksullista, hän toteaa. – Tykästyin ilmiöopiskeluun ja mielelläni lähtisin uudestaankin mukaan, mutta en ole valmis maksamaan kurssimerkinnästä.

Kaikki kolme toivovat, että ilmiöopiskelu lisääntyy tulevaisuudessa.

Toivottavasti ilmiöpohjainen ja oppiainerajat ylittävä oppiminen yleistyy opiskelussa. Suominen toteaa. – Ilmiöpohjainen oppiminen on todellinen innovaatio ja todella mukava ja tehokas tapa oppia asioita.

Tietoa tulevista ilmiöistä löytyy osoitteesta http://ilmiopohjaisuus.ning.com. Tämän jutun puffi löytyy myös Nettilukion opiskelijatutorin blogista.

Ristiriita, epäsuhta, särö, ihmettely ja uteliaisuus!

Lapsi on luontainen ihmettelijä ja usein tuntuu, että lapsen uteliaisuus maailmaa ja sen isoja tai pieniä asioita ja ilmiöitä kohtaan on kyltymätön. Se että pysähdymme uteliaana ihmettelemään jotain asiaa, synnyttää meissä tarpeen oppia. Rohkenisin väittää, että aikuisen oppimisen tarpeen synnyttää ihmettelyä ja uteliaisuutta useammin epäsuhta, ristiriita tai särö – jonkin epämukavan tai epäsopivan havaitseminen. Unohdammeko siis varttuessamme kyvyn ihmetellä? Vai onko niin, että ihmettelemme ja sen jälkeen unohdamme? Ihmettelyn synnyttämä oppimisen mahdollisuus hautautuu arjen kiireeseen, siihen kun jo joku toinen asia valtaa mielen, tai ehkäpä pelkoon ihmetellä ”tyhmiä” asioita?

Ilmiö-aPajan toistapaamisen käynnistimme ekan tapaamisen tapaan. Ekalla kerralla esittäydyimme kertomalla, minkä taidon olimme lähiaikoina oppineet. Tällä kertaa jaoimme, mitä olimme pysähtyneet ihmettelemään viime aikoina.

Minä ihmettelin…

• miten upottaa animaatio oppilaan työhön?
• miten jollakulla voi olla ilmiömäinen kyky muistaa nimiä?
• miten välkky pieni oppija voi olla, vaikka oppimisen tiellä onkin paljon esteitä?
• lapsenlapsen kehitystä (miten taidokkaasti jo pieni vauva juttelee ja on kontaktissa, vaikkei hänellä ole vielä sanoja itseilmaisuun?)
• miten mobiilisovellukset voivat saada oppijan (ja oppimisen) uuteen lentoon?
• helsinkiläisiä ja heidän ”hiljaisuuttaan” (tuntemattomien seurassa)
• miten voi muistaa kaiken, mitä pitäisi?
• miten selvitä ilman nettiä?
• miten työelämässä on niin kivaa?
• tapaa, jolla opettajien täydennyskoulutusta järjestetään (usein opettajavetoista ja arjen työstä irroitettujen koulutusten siirtovaikutus opettajan työhön ja koulun arkeen?)
• viimeaikojen hyviä kohtaamisia ja positiivista havahtumista ihmisten ”täysijärkisyyteen”
• vakavaraisen kadunkulkijan ”kuplaa” ja havainnon synnyttämää ajatusten vyöryä
• kansanopisto-opettajan moninaista työnkuvaa
• miten pimeää tähän vuodenaikaan voikaan olla?
• miksi 1,5-vuotias ei vain suostu nukkumaan (tahdonvoima unta vastaan)?

Mikä mahtava kokoelma ilmiöiden ituja! Ihmeteltävää ja tutkittavaa! Muisti, lapsuus, opettajan ja oppilaiden/opiskelijoiden oppiminen, tvt, erilaiset sosiaaliset tilanteet, vuorovaikutus, vuodenajat ja valonmäärän vaihtelu, työelämä jne.

Kysyttiinpä Annankadulla äänen myös Tampereen vesi-ilmiössä herännyt ihmetyksen aihe: miten vesi pysyy järvessä? Enpä kyllä minä ainakaan tiedä. Enkä olisi ehkä koskaan huomannut ihmetellä asiaa tai ehkä edes kehdannut kysyä ääneen? Lapsi huomasi. Ja uskalsi.

Toivottavasti muistamme antaa itsellemme ja oppijoillemme luvan, ajan ja paikan olla utelias ja ihmetellä. Miettiä ja kysyä ääneen ne kysymykset, jotka ihmetyksen aiheen kannalta ovat juuri ne olennaiset. Ne jotka auttavat oppimaan jotain uutta ja valaisevat kyseistä ihmetyksen aihetta – jos eivät heti ensi yrittämällä täydellä kirkkaudellaan, edes vähän kirkastaen.

Lisää aPaja-tapaamisen kuulumisia tulevissa postauksissa.

Harrastusilmiön alkuaskelet

Samassa asennossa kaksi tuntia istuttuani mietin kiirettä, ikää, aikaa, oloani, terveyttä ja sitä, miten ylipäätään voin. Hyvinvointi. Sehän kuulostaa jo sanana varsin positiiviselta. 

Pohdin samalla tarvettani aina ottaa kaikki asiat vähän liiankin tavoitteellisesti, ja lupasin siinä samassa heittäytyä hieman uusille urille. Valitsin itselleni hupimielessä ja määrättömäksi ajaksi oman keski-iän kriisittömän harrastusilmiön. Ja se olkoon hyvinvointi. 

Ensimmäinen harjoitus ilmiöni äärellä oli tutustua hyvinvointi-mielleyhtymiini reippaalle tahdilla (koska kiire ei hävinnytkään mihinkään). Päätin kuitenkin heti tehdä jotain täysin toisin kuin ennen. 

Twister sai kenties aivotkin liikkeelle.

Listafanaatikkona pakotin itseni jättämään laitteet ja jopa kynätkin kokonaan syrjään. Annoin itselleni viisi minuuttia aikaa kasata hyvinvointiini liittyviä mielleyhtymiä esinein edustettuina. Monta tavaraa en ehtinyt vielä paikalle talon eri kolkista nappaamaan, mutta osuvaa oli ainakin alustan valinta. Hyvinvointiin kun minulla liittyvät liikkuminen, yhdessäolo ja nauraminen, joten alustana toimi mitä parhaiten Twister-matto.

Kiinnostavaa toki on nyt se, miten ilmiööni nyt lähden sukeltelemaan. Löydänkö omaa hyvinvointiani tukevia rakenteita, keksinkö keinoja parantaa muiden hyvinvointia, parannanko omia huonoja tapojani, kartoitanko tämän päivän terveyslehtien tilan, laitanko kohta entistä maukkaampaa ruokaa vai parhaimmillani: opinko omasta tavastani ajatella jotain uutta?    

 

Mitä pihlaja kertoi minulle?

Digitaalisen tarinankerronnan välineitä on monenlaisia. Ajattelin kokeilla Vine-videota, sen kun saa mukaan nettisisältöjen kaappariin, jota juuri virittelen (Tagboard). Vinen kanssa tehdään muutaman sekunnin videoita, jotka pyörivät silmukkana. Harjoitelmani on kömpelö. Menin pihapihlajan luokse kuvaamaan. Vine-videot ovat aika ärsyttäviä, mutta joskus ärsytys voi laukaista ajatusketjuja tai kääntää havainnoimaan jotain, mikä muuten olisi mennyt ohi.

Siinä pihlajan äärellä tuli mieleen paljon asioita. Pihlaja on esteettinen. Se inspiroi kuvaamaan ja piirtämään. Pihlaja on osa ekosysteemiä. Tänä vuonna se ruokkii minun lisäkseni lintuja ja paljon muitakin pieniä eliöitä. Pihlaja on kasvi, puu. Sillä on sukulaisia, oma vuodenkiertonsa, sillä on solukkoja, joista muodostuu puuorganismi. Pihlajalajikkeita on paljon. Tältä kylältä on kerätty aikoinaan Chymokselle Lappeenrantaan kettukarkkeihin pihlajanmarjoja. Sorbus oli eräs pihlajan olomuodoista. Pihlaja ei kelpaa rakennuspuuksi, mutta millaista puuta pihlaja oikeastaan on käsityöläisen käsissä? Pihlajalla on ollut vuosisatoja merkitystä suomalaisessa kulttuurista. Miksi sitä sanotaan pyhäksi puuksi?

Nyt piti jo kurkistaa Wikipediaan. Pihlaja on hyvin mielenkiintoinen puu. Joka täällä meillä on oikeastaan pihjala, niin että joudun aina ääntämistä ja oikeinkirjoitusta tankkaamaan.

Näen mielessäni suuren miellekartan, jonka keskellä on punaisia marjoja notkuva pihlaja. Se kertoo luonnosta, ihmisen ja luonnon suhteesta, suomalaisuudesta, kotiseudustani ja minusta itsestäni. Jos ottaisin itselleni tämän ilmiösyksyn kunniaksi pihlajateeman. Kaiken tietopainotteisen rinnalle käden taitoja. Niinpä tein ensimmäiset pihlajahelmeni.