Heittäydy oppimaan eli roolipelin taikaa

Autenttisiin tilanteisiin ei aina pääse konkreettisesti paikalle. Onneksi ihmisellä on korvaava apuneuvo eli mielikuvitus. Kykymme eläytyä tarinoinoihin on eräs väylä, jonka hyödyntäminen tuottaa vahvoja muistijälkiä. Tämän päivän ilmiöwebinaarissa pelillisen oppimisen maailmaa kokeiltiin yhdessä. Aiheeseen johdattivat Samuli Turunen ja Heikki Koponen Otavan Opistolta. Webinaarituokion aineistot löytyvät koostesivulta, kohdasta kaksi: diat, luento-osuuden tallenne ja linkki Otavan Opiston tuella kehitettyyn Forge & Illusion roolipelikirjastoon.

Voila_Capture 2014-10-13_10-05-14_ipRoolipeli ja simulaatio ovat lähellä toisiaan. Pelillisyyteen kuuluu heittäytyminen ja uppoutuminen. Pelin aikana, vaikka kyse olisi tarinan ja mielikuvituksen voimin loihditustusta simulaatiosta, osallistuja kokee omakohtaisesti asioita, sekä kognitiivisesti että emotionaalisesti. Kokemus kuljettaa kohti syvempää ymmärtämistä. Oppimisen kohteena olevia asioita on kyettävä soveltamaan vastaan tulevissa tilanteissa.

Webinaarin osallistujajoukolla pääsimme kokeilemaan roolipelaamista. Kohteena oli Suomen historian dramaattinen aika, toinen maailmansota. Webinaarissa pelaaminen toteutettiin hyvin yksinkertaisella menetelmällä: pelinjohtaja keskusteli vuorotellen osallistujien kanssa. Jokaiselle oli varattu tietty rooli. Pelinjohtaja esitteli tilanteen. Jotain erikoista tapahtui. Osallistujalta kysyttiin tilanteessa: Mitä teet? Osallistuja ehdotti roolistaan käsin, miten hän toimii. Pelinjohtaja kuljetti tilannetta eteenpäin. Jos keskustelu eteni tienhaaraan, pelinjohtaja esitti terminaattorikysymyksen, jolla ratkaistiin, kumpi vaihtoehto tienhaarassa voitti. Terminaattorikysymykset olivat erilaisia toisen maailmansodan tapahtumiin liittyvää sanastoa. Jokaisen kohtauksen roolipelaaminen tällä tavalla kesti muutaman minuutin.

Osallistuja kommentoi pelituokion jälkeen: ”Kaikista vaikuttavinta oli juuri se, että pelattiin vain kuulon avulla. Se tavallaan sulki kaiken muun pois ja oli yllättävän helppo keskittyä tarinaan. Paljon heräsi ideioita tämän myötä.”

Historia tarjoaa paljon mielikuvitusta ruokkivia tilanteita, joihin voi rakentaa pelitarinoita. Pelinjohtajan on kyettävä keksimään peliä kuljettavaa palautetta pelaajan siirtoihin. Heikki Koponen kertoi, että joskus joutuu improvisoimaan myrskypilven ja salamointia, jolla vaiennetaan peliä häiritsevä osallistuja joksikin aikaa. Kuitenkin yleensä pelitarina vie mukanaan ja nuoriso toimii roolista käsin. Pidemmän roolipelituokion jälkeen on tärkeää pysähtyä yhdessä purkamaan tilanne. Samalla, kun päästetään irti roolista, koettu ja opittu ankkuroituu aiempiin muistirakenteisiin.

Samuli Turunen oli kokeillut maahanmuuttajaopiskelijoitten kanssa kuvitteellista työhaastattelua simuloidun roolipelin tyylillä. Hän kertoi, että niin haastattelijat kuin haastateltavat jännittivät. Haastattelutilanteen hyötynä oli jännityksen kohtaaminen. Todellisessa tilanteessa osallistujilla on jo yksi vastaava kokemus takanaan, mikä auttaa hahmottamaan ja suunnittelemaan haastattelua ennakolta. Ehkä jännityskin vähenee.

Voila_Capture 2014-10-13_10-05-51_ipWebinaarin osallistujat keksivät useita mahdollisuuksia soveltaa koetun kaltaista roolipeliä opetukseen. Terminaattorikysymyksiin vastanneet (ja sivustakuuntelijat samoin) huomasivat, miten hyvin kysytyt sanat painuivat mieleen – erityisesti, jos vastaus oli väärä. Tarinan luoma kuvitus auttoi kytkemään vieraan sanan oikeaan käsiteavaruuteen. Minä muistan nyt hyvin, mikä on kasapanos ja mihin sitä käytetään.

Roolipelit ovat hyvä esimerkki suositusta pelimuodosta, jossa kilpailu ei ole keskeisin pelin elementti. Hyvä esimerkki taidokkaasti rakennetusta simulaatio-roolipelistä on TAT:in Yrityskylä, joka on 6-luokkalaisille suunnattu yhteiskunnan, työelämän ja yrittäjyyden oppimiskokonaisuus.

Roolipelissä käsikirjoittaminen on suuri työ, mutta verkosta löytyy monenlaisia pelejä. Forge & Illusion -pelikirjastossa on myös julkaistu useita pelejä, joiden PDF-tulosteet ovat saatavilla ilmaiseksi. Myös esimerkiksi näitä pelejä voi maksutta ladata käyttöön:

Lisävinkkinä vielä jälkikäteen: Tulossa kirja Oppiminen pelissä – Pelit, pelillisyys ja leikillisyys opetuksessa. Kirjan ovat toimittaneet Leena Krokfors, Marjaana Kangas ja Kaisa Kopisto. Kirjan aiheita käsiteltiin myös elokuun 2014 lopulla YLE Radio 1:n Tiedeykkösen ohjelmassa Pelillisyys oppimisessa: mahdollisuudet ja haasteet, jossa yksi kirjan kirjoittajista, Olli Vesterinen, oli vieraana.

Oppimisprosessi ja prosessiarviointi

oppiminen2Arvioinnin tulisi olla jatkuvaa ja monipuolista. Arviointi kuuluu ajallisesti koko matkan tueksi, auttamaan oppijaa eteenpäin. Ilmiöoppimisen webinaarisarjan toisella tapaamisella huomion kohteena oli prosessiarviointi. Aiheesta löytyy Opetushallituksen sivuilta hyvä artikkeli.

Aiheeseen virittävän luento-osuuden jälkeen (16 min tallenne) siirryimme osallistujien kanssa kirjoittamaan ja jatkojalostamaan yhdessä ajatuksia aiheesta TIEKE:n Muistioon, johon oli ennakolta poimittu OPS 2016 luonnoksen luvusta 6 arvioinnin keskeisiä reesejä. Alla oleva teksti on muokattu tästä yhteiskirjoittamisen tuokiosta.

Arvioinnin keskeisenä tavoitteena on olla rohkaisevaa, ja luoda yrittämään kannustava ilmapiiri. On tärkeää huolehtia siitä, että oppijalle syntyy oikea käsitys arvioinnin ja kokeiden tarkoituksesta. Arviointi ei saa olla leima oppijan otsassa, häntä määrittävä numero, jota vielä verrataan luokan keskiarvoon. Hyvin menestyville oppijoille numeroarvosanoista muotoutuva maine ei ole samanlainen taakka kuin niille, jotka saavat jatkuvasti huonoja numeroita. Huonoista arvosanoista voi muodostua negatiivisesti vaikuttava itseään toteuttava ennuste (self fulfilling prophecy) – niin oppijan omaia valintoja kuin opettajien toimintaa ohjaavana.

OPS 2016 -luonnoksessa todetaan osuvasti: ”oppilailaita ja heidän suorituksiaan ei verrata toisiinsa eikä arviointi kohdistu oppilaiden persoonaan, temperamenttiin tai muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.” Professori Liisa Keltikangas-Järvinen on systemaattisesti muistuttanut kasvattajia ja pedagogeja siitä, miten herkästi arvioimme tietyt temperamenttiominaisuudet hyviksi ja koulu-oppimisen kannalta suotuisiksi. Temperamentti on ihmisen biologispohjainen tapa reagoida ympäristöön. Temperamenttitutkimus on viimeisten vuosikymmenien aikana avartanut yhdessä lähitieteiden kanssa ymmärrystämme ihmisen toiminnasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Suosittelen lämpimästi kuunneltavaksi YLE Areenalta Keltikangas-Järvisen radiohaastattelun viime kesältä (Tiedeykkönen 25.7.2014).

Kirjassaan Temperanmentti ja koulumenestys Keltikangas-Järvinen toteaa (2006, s. 165-166): ”Kun numeroarvostelut koettiin alaluokilla ongelmallisiksi, etsittiin tilalle pehmeämpi lähestyminen. Ryhdyttiin antamaan sanallisia arvioita. Oppilaista etsittiin positiivisia puolia ja niitä, joissa olisi vielä parantamisen varaa. Vähitellen nämä sanalliset arviot alkoivat ulottua yhä syvemmälle persoonallisuuteen, ja aiempi hyvää käytöstä mittaava käytösnumero alkoi mitata laajemmin oppilaan koko olemusta. Tällä hetkellä arvioidaan sanallisin arvioin tai numeroin oppilaan synnynnäistä temperamenttia. Hyvästä temperamentista saa hyvän numeron, huonosta huonon.”

Sari Mullola väitteli 2012. Hänen tutkimuskohteenaan oli temperamentin ja kouluarvosanojen yhteys. Havahduttavaa hänen tutkimustuloksissaan oli se, että Suomessa temperamenttipiirteiden kytkös kouluarvosanoihin oli vahvempi kuin muissa OECD-maissa. Tämä todisti, että Keltikangas-Järvisen väite siitä, että arvioinnissa synnynnäinen ominaisuus vaikuttaa meillä huomattavan paljon, on ohittamaton. Mullolan väitöskirjan tuloksia esittelevä, yhdessä Keltikangas-Järvisen kanssa kirjoitettu teos Maailman paras koulu? on suositeltavaa lukemista (Rita Keskitalo oli ollut kirjan julkkareissa). Miksi emme ole tietoisia tästä vääristymästä? Emmehän arvioi ruskeasilmäisiä eri tavoin kuin vihreä-, sini- tai harmaasilmäisiä.

Oppija itse ei voi temperamenttiaan vaihtaa. Moni toki oppii sovittamaan omaa toimintaansa siihen, mitä arvioi opettajan arvostavan. Itsekin olen nopeana oppijana näytellyt innostunutta, kiinnostunutta ja aktiivista, vaikka todellisuudessa olen kirjoitellut syvämietteistä filosofiaa päiväkirjaani. Minulla on todisteet tallella. Kirjoittelin silloin myös kuvausta siitä, millaiselta teatterilta koulu tuntui, vaikka myös viihdyin koulussa ja monilla tunneilla olin aidosti läsnä, todellisesti innostuneena. Webinaarissa muistelimme mieliin 1986 ilmestynyttä Donald Broadyn teosta Piilo-opetussuunnitelma – Mihin koulussa opitaan.

Arvioinnin tavoitteeksi määritellään myös, että se on oppilaiden osallisuutta edistävää, keskustelevaa ja vuorovaikutteista. Tätä edistävät muun muassa itsearvionti ja vertaisarvointi, reflektointi yksin ja yhdessä. Webinaarin osallistujat toivat esiin vaihtoehtoja kokeitten pitämiselle, kuten oppimispäiväkirjat ja niiden julkaiseminen koko ryhmän nähtäville. Yhteisölliseksi avattua oppimispäiväkirja- tai portfoliotyöskentelyä pitää suunnitella hyvin. Alkuvaihe on tärkeä. Työtapaan pitää oppia, ja siihen pitää sisältyä tilaa erilaisuudelle. Pohdittiinkin esimerkiksi sitä, rajoittaako julkaiseminen oppilaiden omien ajatusten avaamista ja omien kehityskohteiden pohtimista? Työtapaa kokeilleet kommentoivat, että avoimeen julkaisemiseen suhtautuminen on yleensä nuorilla mutkatonta. Oman yksityisen reflektoinnin voi toteuttaa erillään kaikille julkaistusta sisällöstä. Vertaisarviointi voidaan kohdistaa tuohon muille julkiseksi tarkoitettuun osioon.

OPS-luonnos korostaa dialogisuutta. Webinaariin osallistujat olivat samaa mieltä. Arviointikeskusteluja arvosanojen antamisen yhteydessä olisi hyvä kehittää. Moni opettaja jakaa kokemuksen siitä, että aika karkaa käsistä, kaikkea ei ehdi. Silti juuri tavoitteiden asettamiseen olisi tärkeää käyttää aikaa. Alkuarviointi on tärkeää ja sitä tulisi suunnitella hyvin; eihän kaikilla voi olla edes samat tavoitteet, eri oppijoiden aiempi osaaminen ja lähtökohdat ovat erilaisia. Tavoitekeskustelut tulee ajoittaa oppimisprosessin alkuun. Näin lisätään oppijoiden omaa vastuullisuutta ja ymmärrystä oppimisprosessista.

Tavoitteilla on myös suora yhteys oppimismotivaatioon. Eräs opettaja kommentoi omaa toimintaansa analysoiden, että ryhmän kanssa heti alussa yhdessä neuvotellut tavoitteet sitovat myös opettajaa: tavoitteista tulee pidettyä paremmin kiinni. Näkemystä kannatettiin ja muistutettiin, että kysessä on myös tärkeä oikeudenmukaisuuteen liittyvä toimintatapa. Kun alussa on käyty tavoitekeskustelu, niin opintojakson lopussa voidaan pohtia päästiinkö tavoitteesiin. Samalla voidaan analysoida sitä, miksi tavoitteet saavutettiin ja miksi ei?

Opetussuunnitelmissa toisteaan jatkuvan arvioinnin lisäksi arvioinnin monipuolisuutta. Webinaariin osallistujat pohtivat arvioitavia kohteita, ja sitä, että oppijoille voisi tarjota mahdollisuuksia vaikuttaa sekä tuotokseen, jolla oppimista tehdään näkyväksi että arviointimetodeihin.

Perinteisen kokeen lisäksi, jos semmoisen haluaa pitää, voidaan käyttää muita arvioitavia tuotoksia. Näitä listataan OPH:n prosessiarvioinnin artikkelissa: ”Prosessiarvioinnissa arviointi laajenee menetelmällisesti testeistä ja opettajan laatimista kokeista muun muassa havainnointiin, kotitehtäviin, päiväkirjoihin, portfolioihin, itsearviointiin ja arviointikeskusteluihin. Arvioinnin tavoite ei ole ainoastaan koota ja ennustaa oppimistuloksia vaan ohjata oppimista ja opetusta.” Länsi-Suomen aikuislukioitten kirjat Lunttaa luvalla – opi oikeasti ja Koe oppimisympäristönä ovat olleet aikaansa edellä, niissä ideoidaan erilaisia tapoja muovata koekäytänteitä uuteen uskoon.

OPS-luonnoksen mukaan arvioinnin avulla saadun tiedon tulisi myös vaikuttaa opetukseen ja muun koulutyön suunnitteluun. Webinaariin osallistujat pitivät palautekeskusteluja ja lomakekyselyjä arvokkaina. Tieto prosessin tai projektin onnistumisista ja sen epäonnistumisista auttaa kaikkia tekemään asiat paremmin seuraavalla kerralla. Opettajan arvostus oppijoitten silmissä kohoaa, jos heidän palautteensa otetaan vakavasti ja sen pohjalta tehdään todellisia muutoksia.

Millaista on oppimista edistävä arviointi? Webinaarissa kannatettiin ajatusmallin siirtämistä ”minä osaan” -näyttämisestä ”opin ja parannan” -ajatteluun (be good vs. get better. Tätä perusteltiin sillä, että monella oppijalla on jo valmiiksi huono itsetunto ja negatiivinen käsitys itsestään oppijana. Kannustaminen on siksi ensiarvoista. Vinkkinä jaettiin Carol Dweckin ”Growth mindset” ja Heidi Grantin Campus-seminaarin luento Growth Mindset in Schools.

Lopuksi vielä rohkaiseva tarina: Parhaimmillaan erilaisten arviointitapojen käyttö voi tuottaa etenemistä ja onnistumisen kokemuksia: Eräs opiskelija yritti kaksi kertaa päästä historian kurssista läpi onnistumatta. Kun hän sai tilaisuuden suorittaa kurssi portfoliotyöskentelyn avulla, arvosana osui kahdeksikkoon. Kylkiäisenä roppakaupalla itseluottamusta sekä oppimisen iloa.

Ajatuksia arvioinnista

Lokakuun webinaarisarjamme ensimmäisellä tapaamisella keskitettiin huomio palautteeseen ja arviointiin. Maanantain 6.10.2014 session aineistot löytyvät verkosta:

”Sitä mitä koulussa arvioidaan myös arvostetaan yhteiskunnassa.” Näin tiivisti webinaariin osallistunut Sirkku motiivin pysähtyä kunnolla miettimään arvioinnin merkitystä. Valmistellessani luento-osuutta luin ajatuksella OPH:n sivuilta löytyvää perusopetuksen järjestäjille suunnattua artikkelia Arviointi oppimisen tukena. Suosittelen lämmöllä kyseistä artikkelia ja jatkoksi samaan aineistokokonaisuuteen kuuluvaa prosessiarviointia käsittelevää artikkelia.

Koulutetaanko opettajia riittävästi arviointityöhön ja palautteen antamiseen? Keskustellaanko arvioinnista avoimesti? Jaetaanko näkemyksiä arvioinnista? Avataanko arviointia oppijan ymmärtämäksi? Löytyykö selkeä kytkentä tavoitteiden ja arvioinnin välillä?

Itse opiskelijana olen päässyt viime vuosina kokemaan monenlaista arviointia. Toisessa ääripäässä on tapaus, jossa seminaarityöni on saanut arvosanan ilman että arvioitsija luki hengentuotettani, kerran sain hyvän arvosanan kurssista, jota en käynyt loppuun saakka ja toisessa ääripäässä erittäin ansiokkaasti laadittu koko opiskeluprosessin tukirakenteeksi laadittu selkeä ja ymmärrettävä arviointimalli, joka auttoi minua oppijana pyrkimään mahdollisimman hyvään työskentelyyn ja auttoi myös paljastamaan vahvuuteni ja heikkouteni.

Ilmiöpohjaisen opetuksen kohdalla opetussuunnitelma tai tutkinnonperuste on lähtökohtana, kuten opetuksessa aina. Tavoitteet voidaan poimia useammalta kurssilta ja yhdistää modulaarikseksi kokonaisuudeksi, jossa jokaisen osion kohdalla voidaan toteuttaa sitä koskeva arviointi. Jatkuvan arvioinnin näkökulmasta ei tarvita välttämättä loppukoetta ja lopputuloksen arviointia. Keskiviikkona 8.10. jatketaan arvioinnin aihepiiristä, ja pohditaan erityisesti prosessiarviointia.

Webinaarin reflektiokierroksen sanoa Anne K:n sanoin: ”Erilainen arviointikulttuuri vaatii opettelua niin opettajalta, oppilaalta kuin vanhemmiltakin.” Laura muistutti: ”Tärkeä vinkki onkin se, että keskustelkaa arvioinnista yhdessä oppijoitten kanssa.”

Arviointia jäsennettiin muutama vuosi sitten opettajajoukon kanssa miellekartaksi, jota pääsee edelleen muokkaamaan. Tähän vielä talteen maanantain webinaarin Padlet-seinä:

arviointiajatuksia

Lokakuussa webinaarisarja ilmiöopettamisesta

Lokakuun aikana käsittelemme viikoittaisissa webinaaritapaamisissa neljä keskeistä teemaa ilmiölähtöisen opettamisen käytännöistä. Webinaareihin eli verkooseminaareihin voit osallistua omalla tietokoneellasi tai mobiililaitteellasi osoitteessa http://eoppimiskeskus.adobeconnect.com/toimikas/. Kirjaudu vieraana (guest). Salasanaa ei tarvita. Vuorovaikutus webinaarin aikana tapahtuu kirjoittamalla (chat, yhteiskirjoittamisen dokumentti). Myös puheyhteys on mahdollinen, mutta vaatii sankaluurit. Katso ruutukaappausohjeet Adobe Connectin käytöstä.

Ilmiöwebinaarit ovat osallistujakeskeisiä eli luvassa on aiheeseen sytyttävän alustuksen jälkeen ohjattua yhteisöllistä aiheen käsittelyä, joka tarjoaa erilaisille osallistujille mukavan tavan osallistua (saa myös vain olla kuulolla). Webinaarien kulku: osallistujien vastaanotto 5 min, tallennettava teemaluento 15 min, keskustelua ja yhteisöllistä työskentelyä teemaan liittyen 40 min. Sama teema toistuu viikolla kaksi kertaa: maanantaisin klo 15-16 ja keskiviikkoisin klo 14-15. Keskiviikon istunnossa hyödynnetään maanantain keskustelua. Alustukset muodostavat jatkumon, mutta voit osallistua hyvin vain jompaan kumpaan.

Webinaarien luentotallenteet, aineistot ja keskusteluosion yhteenvedot julkaistaan tämän bogin webinaarisivulla. Webinaarisarjan vetäjä on Anne Rongas. Sarjan toteuttajatiimissä ovat mukana Joanna Ovaska, Aki Luostarinen ja Taru Kekkonen. Sarja on osa AVO2-hankkeen toimintaa.

1. Palaute ja arviointi

  • ma 6.10. klo 15:00
  • ke 8.10. klo 14:00
2. Menetelmät

  • ma 13.10. klo 15:00
    • Aiheena pelilliset menetelmät, asiantuntijavieraina Heikki Koponen ja Samuli Turunen
  • ke 15.10. klo 14:00
3. Ilmiöoppiminen on matka. Millaisia vaiheita matkaan kuuluu?

  • ma 20.10. klo 15:00
  • ke 22.10. klo 14:00
4. Ohjauksen ja oppimistilanteiden rakentamisen merkitys nousee

  • ma 27.10. klo 15:00
  • ke 29.10. klo 14:00

Lammin lukion ilmiöoppiminen 2014

Lammin keskiaikainen harmaakivikirkko

Lammin keskiaikainen harmaakivikirkko

Lammin lukiossa käynnistyi elokuussa 2014 toinen ilmiöoppimisen hanke.
Tällä kertaa aiheena on netissä toimivan esittelyn laatiminen Lammin keskiaikaisesta harmaakivikirkosta.

Projektin varsinaisena tuotoksena tulee olemaan mobiililaitteilla (kännykät, tabletit) toimiva Lammin harmaakivikirkon esittely (kävelykierros), johon on koottu kirkon historian ja arkkitehtuurin faktatietoja, kuvia ja videoita. Sivusto tulee olemaan englanninkielinen.

Sivustoa pyritään koekäyttämään lukiossamme vierailevien vaihto-oppilaiden kanssa lokakuun kuluessa. Tavoitteena on, että jatkossa sivustoa voisivat hyödyntää Lammin lukio, Hakkalan koulu ja Lammin seurakunta kansainvälisten vieraidensa kanssa.

Projektissa on mukana Lammin lukion senioriprojektilaiset (kakkosvuosikurssin projektityö) ja ohjaavina opettajina toimivat Päivi Lyytinen (EN) ja Janne Taanila (HI ja YH).
Projektin aikana meitä avustaa paikallishistorian asiantuntija FM Kaisu Koskue.
Projekti toteutetaan yhteistyössä Lammin seurakunnan kanssa.

Tässä vaiheessa projekti on edennyt jo varsin mukavasti. Olemme kokoontuneet ryhmän kanssa pari kertaa viikossa. Alkuvaiheessa kokoontumiset menivät projektin suunnitteluun ja valmisteluun.
Yksi projektin kannalta keskeinen tapahtuma oli FM Kaisu Koskuen meillä pitämä Lammin harmaakivikirkon esittely 29.8.2014. Kaisu Koskue kertoi meille laajasti kirkon historiasta, sen rakentamisesta ja arkkitehtuurista. Videoimme esittelyn koulun tableteilla ja nyt se on työryhmän jäsenten käytettävissä Youtubessa. Näin olemme kyenneet palaamaan esitykseen ja tarkistamaan videolta faktatietoja sekä suunnittelemaan kävelykierroksen toteuttamista. Olemme käyttäneet myös Googlen drive -pilvipalvelua asioiden kokoamiseen, työstämiseen ja jakamiseen projektin aikana.

FM Kaisu Koskue esittelemässä Lammin harmaakivikirkkoa työryhmälle. Vas. Päivi Lyytinen, Kaisu Koskue, Theo Palviainen, Henrik Envall ja Tommi Huostila

FM Kaisu Koskue esittelemässä Lammin harmaakivikirkkoa työryhmälle. Vas. Päivi Lyytinen, Kaisu Koskue, Theo Palviainen, Henrik Envall ja Tommi Huostila

Työryhmässä on sovittu työnjakoa, eli osa ryhmästä laatii englanninkielisiä tekstejä, osa on ottanut vastuuta nettisivujen laatimisesta ja kirkon kuvien valikoimisesta ja osa on laatinut kirkosta pohjakarttaa ja suunnitellut siihen kävelykierroksen opastusta. Tavoitteena on saada netissä toimiva kävelykierros kirkon ulkopuolen osalta valmiiksi lokakuun loppuun mennessä.

Projektin nettisivujen ja kirkon kävelykierroksen valmistumista voi seurata netissä osoitteessa:

http://lammichurch.blogspot.fi/

Janne Taanila

OPS-hautomoista tukea ilmiöihin

OPS-hautomot tarjoavat yleissivistävän koulutuksen henkilöstölle maksutonta täydennyskoulutusta. Näistä löytyy hyvin kytkyjä myös ilmiöoppimiseen, niin menetelmällisesti kuin pedagogisilta tausta-ajatuksiltaankin.

Vartin mittaisilta OPS-välkiltä ituja omaan työhön ja pohjia yhteisiin keskusteluihin?

Näyttökuva 2014-9-17 kello 9.35.10Tulevien viikkojen välkkäkeskusteluissa puhuttavat livenä AC:ssa (ja jälkeenpäin tallenteelta katsottavina) virtuaalimatkat, ajankohtaisoppiminen sekä leikki ja luovuus. Tähän mennessä syksyllä käsitelty yksilön lahjakkuudet (Pekka Peura), tuotosarviointi (Nina Maunu) ja kulttuuriperintö (Leena Hangasmaa). Aiempien välkkien tallenteet löytyvät eBarometri-sivustolta ja mm. FB:n Oppimisen tulevaisuus -ryhmästä ja Google+:n Oppimisen tulevaisuus -yhteisöstä. Keskustelua voi käydä myös Twitterissä #OPSvälitunti.

Pedagogiikkaa ja menetelmiä veso-kelpoisessa teemahautomossa lokakuussa

Teemahautomo kokoaa yleissivistävän henkilöstöä pureutumaan johonkin koulun ja oppimisen tulevaisuuteen liittyvään ja OPS-uudistustyöstä nousevaan teemaan. Lokakuun hautomo 9.10. klo 9-15 painottuu työpajatyöskentelyyn. Vaihtoehtoiset työpajat ilmiöpohjaisesta oppimisesta, oppimisen henkilökohtaistamisesta, ohjauksen menetelmien muuttumisesta ja ryhmä-/tiimioppimisesta. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!