Työkumppanuus opetuksen suunnittelussa

Ilmiöopettamisen kurssilla opettajat pohtivat suunnittelun osa-alueita, kuten ajan löytämistä.

Kirjoitamme parhaillaan pientä opasta ilmiöpohjaisen oppimisen toteuttajille. Yksi luku käsittelee suunnittelua. Kun oppiainerajoja ylitetään, siirrytään myös yksin suunnittelusta yhdessä suunnitteluun. Millaisia kokemuksia sinulla on yhdessä suunnittelusta verrattuna yhdessä suunnitteluun? Tähän yhteissuunnittelun osaan olisi hyvä saada kokemuksia. Voit kommentoida tätä bloggausta jollakin kanavalla. Kokemukset olisivat tervetulleita.

Tällä hetkellä Suunnittelu-luvun johdanto kertoo näin:

Ilmiöpohjaisen oppimisen suunnittelussa on erityispiirteitä. Suunnittelua tehdään yhdessä opettajaparin tai -ryhmän kesken ja oppijoilla on oma roolinsa suunnittelussa. Suunnittelu kohdistuu oppimisprosessin kehysten ja tukijärjestelmien luomiseen, oppimisen infrastruktuuriin ja oppimisen mahdollistamiseen.

Perinteisissä oppimisprojekteissa on hyvin usein ollut selkeä päämäärä ja kuva siitä, millaisiin tuotoksiin tai toimintoihin oppiminen päättyy. Ilmiöoppimisessa oppimisen kohde ja oppimista edistävä työskentely nousevat keskeisiksi. Lopputulosta merkittävämpää on matka sitä kohti.

Opettaja on perinteisesti suunnitellut opetustyötä useimmiten yksin. Kun suunnittelutyötä avataan yhteiseksi, tarvitaan oman mielen sisällä tapahtuvan ihmpisiittisen suunnittelutaidon tuottamista kommunikoitavaan muotoon, eksplisiittiseksi. Koska yksin tehty suunnittelutyö on henkilökohtaista, työkumppanuus tällä alueella vaatii yhteisen ja jaetun työskentelyn taitoja ja valmiuksia.

Suunnittelutyöhön on kehitetty monilla aloilla hyviä menetelmiä, joista on apua myös opettajien yhteistyöhön. Erilaiset pedagogiset mallit antavat ryhtiä suunnittelutyölle. Kaikista tärkeintä on kuitenkin asenne: suhtaudu avoimin mielin toisten ideoihin ja kommentteihin, älä pelkää puolitekoisen esittelyä muille.

Yhdessä suunnitteluun kehittyy vähitellen omia työtapoja ja käytänteitä. Ensimmäisillä kerroilla on hyvä olla tietoinen suunnittelutyön luonteesta. Kun toinen puuttuu ideoihisi ja tekstiisi, se tuntuu aluksi oudolta, jopa harmittavalta. Myös toisen tekemään puolivalmiiseen on opittava puuttumaan. Vähitellen yhteistyötä opitaan puolin ja toisin arvostamaan. “En enää haluaisi tehdä yksin,” kommentoi kokemusten rohkaisema opettaja.

OPS-hautomoista tukea ilmiöihin

OPS-hautomot tarjoavat yleissivistävän koulutuksen henkilöstölle maksutonta täydennyskoulutusta. Näistä löytyy hyvin kytkyjä myös ilmiöoppimiseen, niin menetelmällisesti kuin pedagogisilta tausta-ajatuksiltaankin.

Vartin mittaisilta OPS-välkiltä ituja omaan työhön ja pohjia yhteisiin keskusteluihin?

Tulevien viikkojen välkkäkeskusteluissa puhuttavat livenä AC:ssa (ja jälkeenpäin tallenteelta katsottavina) virtuaalimatkat, ajankohtaisoppiminen sekä leikki ja luovuus. Tähän mennessä syksyllä käsitelty yksilön lahjakkuudet (Pekka Peura), tuotosarviointi (Nina Maunu) ja kulttuuriperintö (Leena Hangasmaa). Aiempien välkkien tallenteet löytyvät eBarometri-sivustolta ja mm. FB:n Oppimisen tulevaisuus -ryhmästä ja Google+:n Oppimisen tulevaisuus -yhteisöstä. Keskustelua voi käydä myös Twitterissä #OPSvälitunti.

Pedagogiikkaa ja menetelmiä veso-kelpoisessa teemahautomossa lokakuussa

Teemahautomo kokoaa yleissivistävän henkilöstöä pureutumaan johonkin koulun ja oppimisen tulevaisuuteen liittyvään ja OPS-uudistustyöstä nousevaan teemaan. Lokakuun hautomo 9.10. klo 9-15 painottuu työpajatyöskentelyyn. Vaihtoehtoiset työpajat ilmiöpohjaisesta oppimisesta, oppimisen henkilökohtaistamisesta, ohjauksen menetelmien muuttumisesta ja ryhmä-/tiimioppimisesta. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!