Lapsi on luontainen ihmettelijä ja usein tuntuu, että lapsen uteliaisuus maailmaa ja sen isoja tai pieniä asioita ja ilmiöitä kohtaan on kyltymätön. Se että pysähdymme uteliaana ihmettelemään jotain asiaa, synnyttää meissä tarpeen oppia. Rohkenisin väittää, että aikuisen oppimisen tarpeen synnyttää ihmettelyä ja uteliaisuutta useammin epäsuhta, ristiriita tai särö – jonkin epämukavan tai epäsopivan havaitseminen. Unohdammeko siis varttuessamme kyvyn ihmetellä? Vai onko niin, että ihmettelemme ja sen jälkeen unohdamme? Ihmettelyn synnyttämä oppimisen mahdollisuus hautautuu arjen kiireeseen, siihen kun jo joku toinen asia valtaa mielen, tai ehkäpä pelkoon ihmetellä ”tyhmiä” asioita?
Ilmiö-aPajan toistapaamisen käynnistimme ekan tapaamisen tapaan. Ekalla kerralla esittäydyimme kertomalla, minkä taidon olimme lähiaikoina oppineet. Tällä kertaa jaoimme, mitä olimme pysähtyneet ihmettelemään viime aikoina.
Minä ihmettelin…
- miten upottaa animaatio oppilaan työhön?
- miten jollakulla voi olla ilmiömäinen kyky muistaa nimiä?
- miten välkky pieni oppija voi olla, vaikka oppimisen tiellä onkin paljon esteitä?
- lapsenlapsen kehitystä (miten taidokkaasti jo pieni vauva juttelee ja on kontaktissa, vaikkei hänellä ole vielä sanoja itseilmaisuun?)
- miten mobiilisovellukset voivat saada oppijan (ja oppimisen) uuteen lentoon?
- helsinkiläisiä ja heidän ”hiljaisuuttaan” (tuntemattomien seurassa)
- miten voi muistaa kaiken, mitä pitäisi?
- miten selvitä ilman nettiä?
- miten työelämässä on niin kivaa?
- tapaa, jolla opettajien täydennyskoulutusta järjestetään (usein opettajavetoista ja arjen työstä irroitettujen koulutusten siirtovaikutus opettajan työhön ja koulun arkeen?)
- viimeaikojen hyviä kohtaamisia ja positiivista havahtumista ihmisten ”täysijärkisyyteen”
- vakavaraisen kadunkulkijan ”kuplaa” ja havainnon synnyttämää ajatusten vyöryä
- kansanopisto-opettajan moninaista työnkuvaa
- miten pimeää tähän vuodenaikaan voikaan olla?
- miksi 1,5-vuotias ei vain suostu nukkumaan (tahdonvoima unta vastaan)?
Mikä mahtava kokoelma ilmiöiden ituja! Ihmeteltävää ja tutkittavaa! Muisti, lapsuus, opettajan ja oppilaiden/opiskelijoiden oppiminen, tvt, erilaiset sosiaaliset tilanteet, vuorovaikutus, vuodenajat ja valonmäärän vaihtelu, työelämä jne.
Kysyttiinpä Annankadulla äänen myös Tampereen vesi-ilmiössä herännyt ihmetyksen aihe: miten vesi pysyy järvessä? Enpä kyllä minä ainakaan tiedä. Enkä olisi ehkä koskaan huomannut ihmetellä asiaa tai ehkä edes kehdannut kysyä ääneen? Lapsi huomasi. Ja uskalsi.
Toivottavasti muistamme antaa itsellemme ja oppijoillemme luvan, ajan ja paikan olla utelias ja ihmetellä. Miettiä ja kysyä ääneen ne kysymykset, jotka ihmetyksen aiheen kannalta ovat juuri ne olennaiset. Ne jotka auttavat oppimaan jotain uutta ja valaisevat kyseistä ihmetyksen aihetta – jos eivät heti ensi yrittämällä täydellä kirkkaudellaan, edes vähän kirkastaen.
Lisää aPaja-tapaamisen kuulumisia tulevissa postauksissa.