Lokakuun webinaarisarjamme ensimmäisellä tapaamisella keskitettiin huomio palautteeseen ja arviointiin. Maanantain 6.10.2014 session aineistot löytyvät verkosta:
- Diaesitys
- Luento-osuuden tallenne (16 min)
- Luento-osuuden reflektointi Padlet-seinällä
”Sitä mitä koulussa arvioidaan myös arvostetaan yhteiskunnassa.” Näin tiivisti webinaariin osallistunut Sirkku motiivin pysähtyä kunnolla miettimään arvioinnin merkitystä. Valmistellessani luento-osuutta luin ajatuksella OPH:n sivuilta löytyvää perusopetuksen järjestäjille suunnattua artikkelia Arviointi oppimisen tukena. Suosittelen lämmöllä kyseistä artikkelia ja jatkoksi samaan aineistokokonaisuuteen kuuluvaa prosessiarviointia käsittelevää artikkelia.
Koulutetaanko opettajia riittävästi arviointityöhön ja palautteen antamiseen? Keskustellaanko arvioinnista avoimesti? Jaetaanko näkemyksiä arvioinnista? Avataanko arviointia oppijan ymmärtämäksi? Löytyykö selkeä kytkentä tavoitteiden ja arvioinnin välillä?
Itse opiskelijana olen päässyt viime vuosina kokemaan monenlaista arviointia. Toisessa ääripäässä on tapaus, jossa seminaarityöni on saanut arvosanan ilman että arvioitsija luki hengentuotettani, kerran sain hyvän arvosanan kurssista, jota en käynyt loppuun saakka ja toisessa ääripäässä erittäin ansiokkaasti laadittu koko opiskeluprosessin tukirakenteeksi laadittu selkeä ja ymmärrettävä arviointimalli, joka auttoi minua oppijana pyrkimään mahdollisimman hyvään työskentelyyn ja auttoi myös paljastamaan vahvuuteni ja heikkouteni.
Ilmiöpohjaisen opetuksen kohdalla opetussuunnitelma tai tutkinnonperuste on lähtökohtana, kuten opetuksessa aina. Tavoitteet voidaan poimia useammalta kurssilta ja yhdistää modulaarikseksi kokonaisuudeksi, jossa jokaisen osion kohdalla voidaan toteuttaa sitä koskeva arviointi. Jatkuvan arvioinnin näkökulmasta ei tarvita välttämättä loppukoetta ja lopputuloksen arviointia. Keskiviikkona 8.10. jatketaan arvioinnin aihepiiristä, ja pohditaan erityisesti prosessiarviointia.
Webinaarin reflektiokierroksen sanoa Anne K:n sanoin: ”Erilainen arviointikulttuuri vaatii opettelua niin opettajalta, oppilaalta kuin vanhemmiltakin.” Laura muistutti: ”Tärkeä vinkki onkin se, että keskustelkaa arvioinnista yhdessä oppijoitten kanssa.”
Arviointia jäsennettiin muutama vuosi sitten opettajajoukon kanssa miellekartaksi, jota pääsee edelleen muokkaamaan. Tähän vielä talteen maanantain webinaarin Padlet-seinä:
#ilmioppi 